Sellainen on mielestäni Vasemmistoliiton kesän puoluekokoukselle valmisteilla oleva asiakirja. Itse en puolueeseen kuulu, mutta tottakai perinteisen vasemmistoajattelun periaatteellisena kannattajana vasemmiston piirissä harrastettu ajattelu ja sen puutekin kiinnostaa. Allaolevan puheenvuoron kirjoitin Kansan Uutisiin, jonka verkkolehdessä ohjelmaa on käännelty ja väännelty:
Kävin Rurik Holmin kanssa lyhyen keskustelun sähköpostitse ko. ohjelmapaperin tekstistä. Asiahan ei minulle oikeastaan kuulu. Erosin Vasemmistoliitosta edellisen ohjelmallisen paperin sisältämien mahdottomien ajatusten vuoksi.
Mutta yhteisen ja nykyistä laajemman poliittisen vasemmiston tarve on olemassa. Siksi ohjelmapapereihinkin on kiinnostusta. Näkemykseni paperin sisällön johdosta on tässä:
Mielestäni teksti on toiveluettelo, jossa on joukko ristiriitaisia kuvauksia siitä, millainen haluttaisiin maailmasta tehdä. Valitettavasti suuri osa kirjatuista toiveista seisoo tyhjän päällä ja on ristiriidassa esimerkiksi sen tiedon kanssa, joka maailmassa vaikuttavista taloudellisista, poliittisista ja jopa fysikaalisista mahdollisuuksista on käytettävissä.
- Minun politiikkakäsityksessäni täytyisi tilanteesta olla aina periaatteellinen mahdollisuus siirtyä toiseen siten, että ei suljettaisi pois seuraavaa askelta. Sitä varten kai poliittisia linja- ja strategiapapereita tehdään.
Siksi edellyttäisin realistista maailmankuvaa pohdinnan perustaksi. Tässä asiakirjassa eletään jossakin muussa maailmassa, voisi kai sanoa, että reaalimaailman sijasta pitäydytään idealistisen, ideologisen ja demagogisen puhemaailman tai virtuaalisen todellisuuden piirissä.
On täysin mahdotonta ymmärtää ja hyväksyä, että tarkastelusta puuttuu globaalitilanteen poliittinen ja taloudellinen realismi.
Se koskee yhtälailla globaalien valtasuhteiden muutoksia, kuin myös taloudellisia ja resurssikysymyksiä vihreine myytteineen.
Samoin puuttuu Suomen tekemisiä määrittävä konkreettinen eurooppalainen konteksti. Miten on mahdollista tehdä suomalaisille poliittista paperia, jossa Euroopan yhteisön rooli ja tulevaisuus jää käsittelemättä?
Ympäristökysymyksissä ollaan täysin ilmassa. Kirjoittajilla ei tunnu olevan juuri lainkaan energiakysymyksissä fysikaalisten mahdollisuuksien ymmärrystä ja tietoa. Energiapoliittisissa asioissa pitäisi tuntea jossain määrin energiaan liittyvää perusfysiikkaa, jotta ei mentäisi ideologisen harhan varassa. Hiilitaistelu on kallista haihattelua.
Ajattelin ensin laatia konkreettisen kommentin asiakirjan tiimoilta. Ei se tietenkään kannata, koska jo lähtökohdat ovat niin kaukana omistani. Joutuisin kirjoittamaan koko tekstin uudelleen, eikä siinä ole mitään järkeä. Toisekseen, kysymys pitäisi olla poliittisen liikkeen strategiapaperista, eikä sellainen ole yhden ihmisen tehtävissä.
- Tässä muodossaan ohjelmatyö on irrallaan elämän ja politiikan tarpeista. Kysymys on hyvin syvällisellä tavalla politiikan ymmärtämisestä.
Totta kai on niin, että kun kirjoittaa ristiriitaisen ja utopistisia olettamuksia sisältävän tekstin, niin sen pohjalta voi avata millaisia politiikkaprojekteja hyvänsä. Tämä on eräs tekstejä koskevan logiikan analyysin perusoivalluksia. Mutta mitä tämä tällainen on? Se on mielestäni edesvastuuttomuutta ja opportunismia maailman paineiden edessä.
Voidaan tietysti sanoa, että meillä on hyvät tavoitteet ja hieno ohjelma. Niin kerrottiin edellisenkin ohjelman valmistelun yhteydessä, mutta hallitukseen mentiin täysin vailla strategiaa.
Valitettavasti maailma ei kulje hienojen tavoitteiden ja kivojen papereiden mukaan. Näin joudutaan aina syyttämään muuta maailmaa siitä, ettei se hyviä tavoitteitamme ymmärrä. Mutta eikö se ole yhtä kuin antautuminen?
Kari Arvola 
Vastaa