Tänään, 22.1.2014, EU:n komissio julkaisee jälleen seuraavia vuosia koskevat ilmastotavoitteensa. Tämä tieto on lupa lukea siten, että EU ajattelee voivansa ohjata ilmaston kehitystä ja muutoksia.
Keskeinen, ellei ratkaiseva osa säätelyä on ns. päästöjen vähentäminen. Tänään kuullaan jälleen kerran, miten paljon EU-maiden tulee päästöjään vähentää.
Kyse ei kuitenkaan ole kaikista ilmaan tulevista ”päästöistä”. Emme kuule määräyksiä pienhiukkasten määrän vähentämisestä, emme myöskään erilaisista teollisista prosesseista ilmaan tulevista aineista, kuten kemikaaleista tai aerosoleista. Nyt puheen keskipisteenä ovat ilmastolle haitalliseksi julistetut, hiilivetyjen polttamisesta syntyvät hiilipäästöt, mutta etenkin hiilidioksidi, CO2.
Hiilidioksidi on siis EU:n mielestä ilmastolle haitallinen kaasu, jota pitää säädellä. EU-komissio ei ehkä ole tullut ajatelleeksi, että hiilidioksidia vapautuu ilmaan kaikkien elämälle perustavien prosessien yhteydessä. Kun luomakunta hengittää, se päästää ilmoille hiilidioksidia. Sitä tulee maan bakteereista, pieneliöistä, eläimistä, kasveista ja vesistä.
Kun tarkastellaan hiillen kokonaiskiertoa, niin ihmisen kaikkien toimintojen yhteinen osuus ilmaan tulevasta hiilidioksidista on 3 prosenttia. Ilmaseoksessa hiilidioksidin tilavuusprosentti on 0,04. Se tarkoittaa, että 10 000 ilman molekyylistä aina neljä ovat hiilidioksidia. Kukin voi keskenään harrastaa päässälaskua ja pohtia, miten paljon neljästä molekyylistä on 3 prosenttia.
Allaoleva satelliittikuva kertoo siitä, mistä hiilidioksidi tulee ilmaan. Ei ole kovin voimallisesti teollinen maailma edustettuna tässä kuvassa. Mutta EU:n ei tarvitse näitä murehtia. Se on tehnyt poliittisen päätöksen, että ihmiskunnan 3 prosenttia 0,04 prosentista on ilmastolle myrkkyä.
P.S. Oli ihan unohtua, että EU:n pääsihteeri Barroson ilmastoneuvonantaja on Potsdamin PIK-instituutin johtaja Joachim Schellnhuber. Tämä mies on myös liittokansleri Angela Merkelin ilmastoasioiden konsultti. Ja samaista Schellnhuberia saamme kiittää siitä, että EU:n virallisissa asiapapereissa on asetettu ihmiskunnalle lämmitysraja. Ihmiskunta ei saa lämmittää ilmastoa enempää kuin kaksi astetta. Jos lämmitys ylittää tuon arvon, on edessä katastrofi.
Kahden asteen haamurajan raahasi Potsdamin PIK-instituuttiin Yhdysvalloista amerikkalainen William Bill Hare, yksi IPPC:n raporttien kirjoittajista ja Greenpeacen entinen ilmastovastaava.
Kari Arvola 
Vastaa