EU:n uusi turvallisuuspoliittinen strategia kytkee unionin sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden ohjelmallisesti yhteen NATO:n kanssa. Tavoitteena on peräti uusi maailmanjärjestys, jossa EU:lla ja NATO:lla on keskeinen rooli.
Linjauksen perusteella kaikki jäsenmaat velvoitetaan osallistumaan NATO:n toiminnan rahoittamiseen valtion budjettivaroista siitä riippumatta, onko maa NATO:n jäsen tai ei. Uusi tuuli puhaltaa EU:n ”ulkoministeri” Mogherinin linjapuheessa 28.6.2016.
Tilanne muuttuu radikaalisti Itävallan, Ruotsin ja Suomen kohdalla. Itävallassa EU:n komission ja neuvoston päätös edellyttää perustuslain muutosta.
Ruotsissa ja Suomessa käytännön NATO-kytkentä on viety isäntämaasopimuksineen jo niin pitkälle, ettei hallituksille tuottane vaikeuksia sumpuloida päätöksiä läpi enemmistönsä turvin eduskunnassa – jos se yleensä sinne tuodaan.
Ellei sitten perussuomalaisten kannatuksen romahdus johda puolueen lähtöön hallituksesta ja hallituskriisiin. Päähallituspuolueista kokoomuksessa linjaukselle taputetaan. Keskustan ulkopoliittinen linja on tällä hetkellä niin tiukasti pelureitten hallinnassa, että isompaa puolueen sisäistä kriisiä tuskin on odotettavissa.
Mogherinin periaatepaperi osoittaa, että EU-eliitti on sisäisten ja ulkoisten paineitten edessä lähtenyt uhkapeliin ekspansiivisen liittovaltiopolitiikan puolesta.
Linjapaperin rivien välistä voi lukea, että EU-eliitti vastaa ongelmiin perinteisillä keinoilla: kuri ja järjestys, viime kädessä asevoimiin tukeutuen. Demokraattisten periaatteiden kanssa linjanvedolla ei ole mitään yhteistä.
Mogherinin strategiapaperi on luettavissa suomenkiellä täällä:
http://eeas.europa.eu/statements-eeas/2016/160628_02_fi.htm
Aiheesta julkaisi laajan selvityksen saksalainen talouspoliittinen julkaisu Deutsche Wirtschaftsnachrichten.
Kari Arvola 
Vastaa