Suomen keskusteluissa (mm. UPI, media ja eräät poliitikot) esiintyy useita virheellisiä tulkintoja, joiden perusteella sitten päädytään läntisen yhteistyön kannattamiseen. Todellisuudessa:
1) Venäjä ei ole osallistunut aseellisiin selkkauksiin Ukrainassa ETYJ:n mukaan. ETYJ ei ole havainnut Venäjän aseita rajalla eikä kentällä. ETYJ raportoi näistä asioista viikottain netissä. ETYJ ei ole päässyt kunnolla toimimaan Kiovan hallinnon sotarintamalla.
2) Ukrainan vallankaappaus oli normaali USA:n rahoittama (5 mrd dollaria) ja organisoima ”värivallankumous”, jonka taustat tunnetaan yksiselitteisesti. Ammuskelun alkoivat USA:n Blackwaterin (täällä nimellä Academi) palkkasotilaat. USA valitsi Poroshenkon maan presidentiksi jo 10 v aiemmin (Wikileaks). EU osallistui USA:n painostuksesta valheelliseen propagandaan (viisumivapaus, rahallinen tuki, EU-jäsenyys) tukeakseen kansan käännyttämistä vallankaappauksen taakse.
3) Krimin kohtalosta käytiin ”Ahvenanmaa-tyyppinen” keskustelu vuoden 1991 jälkeen ja 1997 valtiosopimuksessa maat sopivat monesta yhteistyön ehdosta millä poistettiin tarve rajaneuvottelujen jatkamiselle. Ukraina rikkoi tätä sopimusta olennaisesti vallankaappauksessa ja sen jälkeen. Tämä olisi antanut Venäjälle oikeuden todeta, että maat palaavat tilanteeseen 1991. Tässä valossa Krimin kansan tahto liittyä Venäjään on täysin ymmärrettävää ja prosessi on kansainvälisen oikeuden mukainen. Oheisessa linkissä on amerikkalainen väitöskirja aiheesta sekä liitteenä valtiosopimus 1997.
4) Venäjä ei käy Syyriassa sotaa vaan on maassa sen hallituksen kutsumana rauhanturvaajana (tai terrorismin vastaisessa sodassa). Sitävastoin muut maat kuten USA ovat maassa laittomasti (YK ei voi valtuuttaa vieraan vallan sotajoukkoja hyökkäämään itsenäiseen maahan). Samoin Georgiassa oli kyse rauhanturvaoperaatiosta minkä Georgian oma hyökkäys aiheutti. Tämä on YK:ssa todettu fakta.
5) Venäjän toimet Itämerellä ovat täysin normaaleja suurvallan rajavalvonnan toimia oman valtionsa edustalla. Sitävastoin USA:lla ja useilla NATO-mailla ei pitäisi olla tekemistä Venäjän raja-alueilla. Suomen väittämät Venäjän rajaloukkaukset ovat puhdasta propagandaa (Venäjän rahtikoneet joutuvat joskus mutkittelemaan kun Helsingin lentokentältä on nousevaa liikennettä ja lennonjohto pyytää viivyttämään alueelle tuloa). Suomen yksipuolinen rajan siirto Suomenlahdella oli USA:n vaatima provokaatio.
6) Suomen ja USA:n sotilasyhteistyö asettaa maamme todella erikoiseen valoon kansainvälisen yhteisön silmissä. Onhan USA todettu osalliseksi joka vuosi lukemattomiin sotarikoksiin ja ihmisoikeuksien loukkauksiin. Se on yksi maailman ainoista maista mikä katsoo olevansa oikeutettu sotimaan missä tahansa itsenäisissä maissa vastoin YK:n peruskirjaa. USA:n monessa maassa tekemät lennokki-iskut ovat törkeitä sotarikoksia. USA ei ole allekirjoittanut kansainvälistä sopimusta sotarikoksista.
7) Venäjän uhka on täysin propagandistinen vale ja sitä käytetään painostettaessa Suomea NATO:on.
8) NATO koetaan USA:ssakin neokonservatiivien (sionistien) politiikkaa noudattavaksi hyökkääjäksi. NATO:n avulla USA haluaa Euroopan oman sotapolitiikkansa toteuttajaksi. NATO ei siis edusta suomalaista eikä eurooppalaista kulttuuria, uskontoa ja periaatteita vaan on niille täysin vieras. NATO ei ole EU:n organisaatio ja EU:n puolustus on täysin riippumaton NATO:sta (ks. EDF:n strategia). EU on perustettu mm. rauhanpolitiikan välineeksi.
Kirjoittaja Mikko Punkari on Kansalaispuolue ry:n asiantuntijajäsen ja kansainvälinen ympäristöekspertti.
Kari Arvola 
Vastaa