”Elämmekö nyt sellaista aikaa, että Nato-jäsenyys on menneiden talvien lumia ja sen tilalle on tulossa suorat sotilaalliset suhteet Naton isäntämaan Yhdysvaltojen kanssa?” kysyy Esko Seppänen ja johtaa keskustelua harhaan.
http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222545-ohi-nato-jasenyyden-usan-syliin
Suhteet USAn ja Englannin kanssa ovat vältämättömiä tiellä NATO-jäsenyyteen. Jokainen uusi NATO-jäsen tarvitsee USA:n allekirjoituksen. Englanti on Suomen transatlanttinen linkki.
Sen ohella on ymmärretävä, että Suomella yhdessä Ruotsin kanssa on oma geopoliittinen roolinsa, kun NATO kiristää saartorengasta Venäjän ympärille.
Näiden kahden entisen puolueettoman maan vastuulle työnnetään Venäjän huoltoyhteyksien sulkeminen kriisitilanteessa Itämeren kautta. Operaation johtaja ja suunnittelija on USA, se toteutuu NATO:n koordinoimana ja EU:n siunauksella.
NATO:n Varsovan kokouksessa heinäkuussa hyväksyttiin uusi strateginen linjapaperi, joka merkitsee NATO:n ja EU:n syvenevää yhteistyötä unionin ”sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden” kehittämisessä.
http://www.nato.int/cps/en/natohq/official_texts_133163.htm?selectedLocale=en
Komission puheenjohtaja Juncker puolestaan esittelee lähipäivinä oman ohjelmansa erillisen EU:n asevoiman kehittämiseksi.
Näitä kolmea prosessia yhdistää yksi asia: Euroopan Unionin lisääntyvä militarisointi. Se näyttää olevan EU:n tärkein vastaus pakolais-ja siirtolaisuustulvaan seurauksineen, samalla se on ennakkovalmistelua tulevan talouskriisin seurausten hallintaan ja varotoimi eurojärjestelmän hajoamisen varalta.
Tässä kaikessa on perimmiltään kyse varallisuuden ja omaisuuksien kohtalosta kriisin syvetessä.
Uusjako ja romahduksen jälkien siirto veronmaksajien niskoille tuskin tällä kertaa sujuu rauhanomaisesti. Velkasummat ja vastuut ovat sopupeliä ajatellen liian suuret.
Venäjän vastainen provosointi ja sotilaallinen varustautuminen unionin itärajalla on nähtävä tätä taustaa vasten.
Venäjä on syntipukki, kun läntinen velkapaperitalous romahtaa kuin korttitalo. Romahdus on suurempi, kuin vuoden 2008 finanssikriisi.
Kari Arvola 
Vastaa