Euroopan keskuspankki EKP käynnistää pääjohtaja Christine Lagarden mukaan digitaalisen eurovaluutan valmistelun.
Teknisesti digieuro muistuttaisi jo tutuksi tullutta bitcoinia. Digieuron kurssin määrittäisi kuitenkin keskuspankki ja digieuro olisi jokahenkilön käyttövaluutta.
Uudistusta perustellaan sähköisen valuutan varmuudella. Se on heikko perustelu siitä syystä, että esim. kriisioloissa tietoliikenne varmuudella katkeaisi.
Mihin digivaluutta olisi hyvä?
Vaiettuja syitä suunnitellulle uudistukselle on mielestäni kaksi.
- Keskuspankki haluaa eroon käteisestä rahasta. Käteinen on konkreettinen arvon mitta ja arvon ”kantaja” eli joka hetki ja kaikissa oloissa toimiva maksuväline. Käteinen elää omaa elämäänsä eikä sen arvo ole yksinkertaisesti pankista muutettavissa.
- Keskuspankki pyrkii tilanteeseen, jossa se kykenisi yksin päättämään rahapoliittisista parametreista. Keskeinen on inflaatioprosentti. Keskuspankki on jo pitkään tavoitellut euroalueelle noin kahden prosentin optimaalista inflaatiota. Se ei ole onnistunut, sillä valtavasta uuden rahan markkinoille syytämisestä huolimatta inflaatio ei ole virinnyt, vaan pyöritään lähellä deflaatiota.
Rikkaiden lottopotti
Keskuspankit ovat koronan yhteydessä syytäneet markkinoille yhteensä noin 6,5 biljoonaa tuoretta rahaa.
Monien lähteiden mukaan siitä vain ehkä neljännes on päätynyt talouden pyörittämiseen ja tukemiseen. Osa uudesta rahasta makaa valtioiden pankkitileillä, mutta valtaosa on päätynyt suuryritysten ja rahastojen omistajille. Tämä näkyy nousuna myös pörssikursseissa.
Lagarden märkä digivaluuttauni saattaa hyvinkin toteutua siltä osin, että sellainen ajan mittaan syntyy. Mutta haluttua makroraloudellista efektia ideaalisine inflaatioineen sillä ei saavuteta.
Henkilökohtainen vastuu puuttuu
Finanssikapitalismissa varojen käytöstä päättävät superrikkaat ja heidän korporaationsa ilman henkilökohtaista vastuuta. Reaalitalous on niille vain välttämätön paha, rasite, jonka ongelmat mielellään sysätään julkiselle vallalle ja veronmaksajille.
Sanna Marininkin olisi jo aika uskoa, ettei nykykapitalismissa omistajilla ole enää henkilökohtaista vastuusta päätöksistään.
Jos yritysjohto sortuu pohtimaan yritystoiminnan yhteiskuntavastuuta, se on pian entinen johto.
Tätä olisi hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään.
Jälkipuhe.
Keskuspankeissa elää vahvana olettamus, että ne kykenevät finanssi- ja rahapoliittisin keinoin ohjaamaan alueensa talouden suuntaa. Tämä onkin onnistunut kohtuullisesti euroalueella, koska alueen valtiot ovat kuuliaisesti noudattaneet keskusjohdon ohjeita.
Tilanne on kuitenkin muuttunut, kun valuutta-alue on tullut globaalien finanssijättien pelikentäksi. EU-komission uudet linjaukset osoittavat, että ylimmän talouspoliittisen instanssin riskinotto jyrkästi kasvaa. Lagarden märän unelman sijasta saatetaan ajautua superinflaatioon, jossa rahan arvo kaikilla valuutta-alueilla romahtaa. Seurauksena olisi historiallista mittaluokkaa oleva taantuma. Sen aikana tapahtuisi talouden uudelleen organisoituminen konkursseineen, fuusioineen ja ylivelkaantuneiden talouksien omaisuuksien realisointeineen. Sosiaalis-yhteiskunnallisia ja geopoliittisia seurauksia voi vain aavistella.
Kari Arvola 
Vastaa