MAUNO SAARI
1) Ohjus osuu kerrostaloon. Ihmisiä kuolee. 2) Ukraina syyttää Venäjää. 2) Ukraina tunnustaa, että kyseessä olikin heidän oma ilmatorjuntaohjuksensa. 3) Ukraina syyttää Venäjää. 4) Yle / HS / IS ym. kertovat varmana tietona, että se oli Venäjän ohjus.
Paras tapa suojella mielenterveyttään on noudattaa monen asiantuntevan tahon neuvoa: ”Älä usko mihinkään, mitä media väittää.” John Pilger muotoili sen tuolla tavalla. Allekirjoitan. On aivan joutavaa ruveta väittelemään asiasta. Me emme tiedä, mitä todella tapahtuu.
Yleinen havainto siitä osasta mediaa, jota olen tänään ehtinyt selailla: läntinen usko Ukrainan voittoon on vaihtumassa epätoivoon. ”Katastrofi lähenee Ukrainassa”, arvioi Jukka Tarkka.
Ehkä parhaiten tunnelmaa kuvaa US:n blogissaan muuan Jouni Snellman: ”Hyvältä ei näytä…Sodan voitto on ollut monelle – ehkä ajoittain minullekin – väkevä haave, mutta taitaa olla niin, että nyt on vähitellen palattava maan pinnalle…”
Kaikki näkemäni ”influensserit” kuitenkin päättelevät, että katastrofi voidaan estää, jos länsi nyt yhtenäistyy, unohtaa valtioiden ”itsekkäät” ajatukset (kuten elintason) ja lähettää Ukrainalle sen yhä kiihkeämmin VAATIMIA aseita massiivisesti. Varsinaisia rauhan rakentajia!
Venäjällä nousee ääniä, joiden perusteella saattaisi odottaa, että sota yritetään saattaa loppuun pääsiäiseen mennessä. Jos näin on, se tarkoittaa suurhyökkäystä ja Ukrainan asevoimien romuttumista.
Entä Suomi? Turkki on esittänyt uuden vaatimuksen. Ruotsin ja Suomen on palautettava 130 ”terroristia”. Ruotsi ehti jo tätä ennen todeta Turkin aikaisemmatkin vaatimuksen mahdottomiksi. Niinistö pidentää Nato-ratifioinnin aikataulua. Sen piti olla lyhyt ja voittoisa tie sotaliittoon. Nyt Suomi on kuin rotta nurkassa. (Oikein arvattu, viittaan HS:n erään pääkirjoituksen piirroskuvaan Putinista.)
Kari Arvola 
Vastaa