Puhe Naapuriseuran kesäjuhlassa Tammisaaressa, 17.6.2024
Minut on velvoitettu pitämään tässä kohtaa puhe. Teen sen mielelläni. Puhun kuitenkin paperista. Kahdestakin, hyvästä syystä.
Nimittäin, vanhemman henkilön ajatus usein katoaa tai unohtuu. Paperilla se pysyy. Toiseksi, nyt on vielä valoisaa, joten näen mahdollisen ajatuksen paperista lukea – varsinkin silmälasit päässä.
Mutta oikeastaan ajattelin puhua Johannes Gezeliuksesta. Hän ei ole Naapuriseuran jäsen eikä edes naapuri. Hänen toimipaikkansa on Turku, tai oikeastaan oli Turku, sillä Gezelius kuoli jo vuonna 1690. Hän oli piispa, Turun hiippakunnan piispa.
Voimme sanoa, että hän oli kuitenkin jonkinlainen naapuri, Naapuri hiippakunnasta.
Tämä Gezelius oli ahkera ja kaukonäköinen mies. Hän edisti kansanopetusta, kävi ahkerasti tarkastusmatkoilla ja julkaisi muun muassa omassa kirjapainossaan painattamiaan oppikirjoja. Yxi paras lasten tawara (1666) on nimenä ehkä tutuin, todellinen bestselleri aina 1900-luvun alkuvuosiin asti.
Gezeliuksen kirjallinen tuotanto on laaja. Se kattaa paitsi teologista kirjallisuutta, myös suuren tietosanakirjan, Encyclopaedia synoptican (1672), sekä kreikkalais-latinalaisen sanakirjan.
Häneltä on jäänyt historiaan tärkeä eettis-moraalinen periaate: Vuonna 1673 Gezelius nimittäin antoi määräyksen loitsujen hävittämisestä, näin sanoen: »Kaikki vanha taikausko, jota ovat loitsut (etenkin riistaa pyydettäessä) hävitetään saarnaamalla tarmokkaasti sitä vastaan, vakavin nuhtein, ja maallisen oikeuden avulla sekä asiaan kuuluvalla kirkkokurilla. Mikäli taikauskon harjoittajat kuitenkin ovat liian jäykkäniskaisia, eivätkä välitä näistä keinoista, kysytään neuvoa tuomiokapitulilta.
Piispana hänellä oli valtaa. Hän saattoi vedota kirkkokuriin. Sitä me Naapuriseuralaiset emme voi, jos ja kun, haluamme taistella kaiken sortin taikauskoa ja väärää tietoa vastaan.
Eikä meillä ole neuvonantajanamme Tuomiokapitulia. Pahoin pelkään, että toimeliaisuutemme voitaisiin hyvinkin palkita tuomiolla ilman kapitulia, jos tilanne sellaiseksi äityisi.
Gezelius oli teoreetikko. Hän oli yliopiston professori ja kirjoitti useat oppimateriaaliksi tarkoittamansa tutkimuksetkin itse.
Hän oli uranuurtaja eräällä toisellakin tavalla. Hän nimittäin perusti Suomen ensimmäisen paperitehtaan vuonna 1667 – aivan Naapuriimme, Pohjan pitäjän Thomasböleen. Se tuhoutui isonvihan aikana 1710-luvulla. Tältä paikalta on paperitehtaan raunioille matkaa 12 kilometriä.
Paperitehtaan tarve oli ilmeinen, kun ajatellaan kaukoviisaan piispan perimmäistä tavoitetta: joka mökissä piti olla kirja, ellei useampiakin. Kirja on tärkeä. Meillä Suomessa vielä 60-luvulla kirjakauppias saattoi tulla ovelle koputtelemaan. Hän kauppasi siihen aikaan usein tietosanakirjaa. Ja aivan liian usein hän sai vastaansa yrmeän isännän, joka sanoi: Kiitos ei, minulla on jo kirja. Josta päästäänkin päivän sankariin, Mauno Saareen.
Jollakin tavalla Mauno on kuin piispa Gezelius, sanoman levittäjänä. Tilanne on hänen kannaltaan haastava, loppuun kaluttua sanontaa lainaten. Paperi on keksitty ajat sitten. Paperitehtaita on liikaakin eli sellaisen perustaminen ei ole tarpeen. Kirjapainoalalla on meneillään maastapako esimerkiksi Viroon. Ja niin sanottu vastuullinen media on niin sanottu.
Joten sanan ja saarnan miehelle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin perustaa oma seurakunta ja oma lehti, joka ei tarvitse kirjapainoa eikä paperia. Sen vuoksi ja näissä merkeissä olemme täällä tänään.
Paljon onnea ja menestystä päivän sankarille!
Kari Arvola
Kari Arvola 
Jätä kommentti