Kari Arvola

Kuten tuskin kukaan muu saksalainen poliitikko, Sahra Wagenknecht on häiritsevä tekijä – ei vain poliittisille vastustajilleen vaan myös omassa leirissään. Vasemmistopuolueen entinen parlamenttiryhmän johtaja  aiheuttaa toistuvasti suuttumusta liittopäivätovereidensa keskuudessa, koska  hän ei piittaa puoluekurista ja koska hän saa tiedotusvälineiltä näennäisesti loputtomasti huomiota. 

Vaikka vasemmistopuolueen kannatus on alle viisi prosenttia, Wagenknechtin suosio on jatkanut nousuaan. Puolueen johto oli viime aikoina toistuvasti kehottanut Wagenknechtia selventämään suhtautumistaan omaan puolueeseensa, ja puhuttiin myös uhkavaatimuksesta erota puolueesta. 

Kuukausien ajan on spekuloitu, että Wagenknecht voisi perustaa oman puolueensa, ei vähiten sen jälkeen, kun Civey-tutkimuslaitoksen heinäkuun lopussa julkaisema mielipidekysely osoitti, että 20 prosenttia voisi äänestää entisen vasemmistopoliitikon johtamaa puoluetta. 

Saksan poliittisissa keskusteluohjelmissa säännöllisesti esiintyvästä Wagenknechtista tuli  viime vuonna ”rauhankampanjan” johtaja, joka vaati länttä lopettamaan Ukrainan aseistamisen puolustautuakseen Venäjän hyökkäystä vastaan. Lisäksi Wagenknecht oli arvostellut vasemmistopuolueen johtoa niin sanottujen ”elämäntapavasemmistolaisten” suosiosta, joiden vähemmistöjen integrointipolitiikka hänen mielestään sulkee pois vasemmistopuolueen ydinäänestäjäkunnan. 

Wagenknechtin ilmiö – uhka äärioikeistolle? 

Wagenknecht nauttii erityistä suosiota Itä-Saksassa. Thüringenin Insa-instituutin heinäkuussa tekemä kysely osoitti, että Wagenknechtin johtama uusi puolue saattaa voittaa vaalit kotiosavaltiossaan 25 prosentilla äänistä, kolme prosenttiyksikköä edellä äärioikeistolaista Vaihtoehto Saksalle (AfD) toisella sijalla. Ehkä ei ole sattumaa, että Thüringenin AfD:n puheenjohtaja Björn Höcke – joka ei itsekään ole vieras provokaatiolle – kehotti Wagenknechtia loikkaamaan AfD:hen helmikuun ”rauhanmielenosoituksensa” jälkeen. 

Vasemmistopuolueen kollegalle ja entiselle Wagenknechtin työntekijälle Christian Leyelle tämä osoittaa, että AfD pelkää heitä enemmän kuin kukaan muu Saksan poliittisessa kentässä. ”Sahra Wagenknecht on uskottava tilanteen kriitikko, joka uskaltaa kritisoida hallitusta selvin sanoin”, hän sanoi DW: lle. ”Siitä voisi tulla sosiaalinen ja rauhallinen valinta kaikille niille, jotka ovat oikeutetusti tyytymättömiä. Ja sitä tarvitaan kipeästi tällä hetkellä, juuri siksi, että kenttää ei voi jättää AfD:n kaltaiselle puolueelle.” 

Politiikan tutkija Sahra Wagner Mannheimin yliopistosta on tutkinut Wagenknecht-ilmiötä. Wagner on havainnut, että Wagenknecht on todellakin yhtä suosittu AfD:n kannattajien keskuudessa kuin AfD:n johto. ”Näemme, että erityisesti maahanmuuttokysymys liittyy hyvin vahvasti Wagenknechtiin”, Wagner sanoi Deutsche Wellen haastattelussa. ”Kuitenkin, jos katsomme niiden ihmisten potentiaalia, jotka mahdollisesti äänestäisivät Wagenknechtia, nämä eivät ole vain ihmisiä, jotka ovat yksinomaan kriittisiä maahanmuuttoa kohtaan, vaan myös ihmisiä, jotka ovat yleensä konservatiivisia. Tämä voi tarkoittaa myös sitä, että he ovat kriittisiä ilmastonsuojelua kohtaan tai että he vastustavat LGBTQI-yhteisöjen oikeuksia. 

Wagnerin mukaan suuri osa AfD:n nykyisistä kannattajista ei ole erityisen sitoutuneita puolueeseen, joten uusi puolue voisi voittaa heidät puolelleen. ”Nämä ovat äänestäjiä, joilla on taipumus olla tyytymättömiä demokratiaan, jotka ovat yleensä konservatiivisempia. Monet eivät tunne oloaan mukavaksi AfD:ssä, mutta eivät näe mitään muuta puoluetta, jota he voisivat äänestää.” 

Konservatiiviset arvot, sosialistiset taloussuunnitelmat 

Jotkut tarkkailijat uskovat, että Wagenknecht tarjoaa Saksassa epätavallisen yhdistelmän: konservatiiviset sosiaaliset arvot yhdistettynä sosialistisiin taloudellisiin suunnitelmiin. ”Emme voi sanoa tarkalleen, kuinka monia ihmisiä ohjaavat vasemmistokonservatiiviset arvot”, Wagner sanoo. ”Mutta voidaan sanoa, että ryhmä on merkittävä.” 

Kansainvälisellä tasolla tällainen Wagenknecht-puolue olisi ehkä parhaiten verrattavissa Alankomaiden sosialistipuolueeseen (SP), joka toisinaan ottaa tiukemman linjan maahanmuuttoon, tai Kreikan kommunistiseen puolueeseen (KKE), joka äänesti samaa sukupuolta olevien avioliiton institutionalisoimista koskevaa lakia vastaan. 

Wagnerin tutkimuksessa todettiin, että Wagenknecht-puolueen potentiaali on ensisijaisesti Itä-Saksassa. Muuten ei Wagnerin mukaan ole olemassa mitään tiettyä väestöryhmää, joka vetoaisi heihin: Wagenknechtin seuraajat eivät ole erityisen nuoria eivätkä vanhoja, enemmistö miehiä tai naisia, eivätkä he kuulu mihinkään tiettyyn luokkaan. 

Uskaltaako hän? 

Wagenknecht on ilmoittanut, ettei hän tee päätöstä seuraavasta siirrostaan tämän vuoden loppuun mennessä. Jos hän perustaisi uuden puolueen, se voisi mahdollisesti maksaa vasemmistopuolueelle, jolle hän on velkaa poliittisen uransa, sen poliittisen selviytymisen. Wagenknechtiin liittyisi varmasti joitakin vasemmistopuolueen kansanedustajia, jäseniä ja kannattajia. 

Se olisi merkittävä askel myös Wagenknechtille henkilökohtaisesti. Vuonna 1969 saksalaiselle äidille ja iranilaiselle isälle Jenassa, Thüringenissä syntynyt poliitikko on viettänyt käytännössä koko aikuisikänsä puolueessa, jota nyt kutsutaan vasemmistopuolueeksi. Jo ennen  DDR: n romahtamista hän oli vasemmistopuolueen edeltäjäpuolueen, SED: n, Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen, jäsen, joka hallitsi kommunistista Itä-Saksaa. 

Wagenknechtin päätös voi määrittää, jatkaako AfD:n kasvu – ja siten Saksan poliittinen tulevaisuus.

Toimittajan huomautus.

Edellä oleva teksti on Saksan hallituksen ulkomaanpalvelu Deutsche Wellen tuotantoa. Sen sisältö vastaa suunnilleen toiasioita, mutta arviot ja ennakoinnit ovat DW:n.

Wagenknechtin talousajattelusta Deutsche Welle antaa virheellisen todistuksen: Wagenknecht ei ole sosialistisen suunnitelmatalouden kannattaja. Hänen ihanne yhteiskuntansa talous perustuu erhardilaiseen sosiaalisen markkinatalouden malliin. /KA