Toisin kuin hallitusten välinen ilmastoneuvottelukunta IPCC ja sen toistinasemat antavat ymmärtää, ei valtamerten vedenpinnan kannalta tärkeiden jäätiköiden eli pohjoisten napajäiden ja etelänapamantereen jäätiköiden ole mitattu vähentyneen hälytystä vaativalla tavalla.
Pohjoisnavan jäätikköjen määrä on tosin pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella, mutta ei ole laskussa.
Etelänavan jäiden määrä on jo vuosia ollut pikemminkin kasvussa kuin vähenemässä ja on pitkäaikaista keskiarvoa korkeammalla tasolla.
IPCC:n ja Suomen Ilmatieteen laitoksen paatoksella levittämä tuomiopäivän julistus ei perustu mitattuihin muutoksiin. Syitä meteliin pitää etsiä jostain muualta.
P.S. Valistunut lukija haluaa ehkä huomauttaa, että veden päällä kelluvien jäämassojen sulaminen ei kohota vedenpintaa. Se on totta. Pohjoisen napa-alueen jäätilanne kertoo kuitenkin vallitsevasta meriveden ja ilman lämpötilan kehityksestä ja on siksi kiinnostava. Lämpenemisen syistä jäiden määrän muutokset eivät kerro mitään.
P.P.S. Valistunut lukija tietää senkin, että valtamerten pinnan tason määräytyminen on käytännössä kahden kauppaa: Antarktisen ja Grönlannin. Viimemainitun jäätilanne on 2000-luvulla muuttunut siten, että nettosulaminen on suurempi kuin uusi nettojäänmuodostus. Muutoksen syyt ja kokonaiskuvan saavuttaminen vaatii aikaa ja lisätutkimuksia. Etelämantereen jäämassan kasvu kompensoi Grönlannin sulamista tehokkaasti. Tähän aiheeseen varmasti palaamme.
Kari Arvola 
Jätä kommentti