Suomen hallitus on käynnistänyt nyt julkisestikin eläkeuudistuksen valmistelun. Pääministeri Petteri Orpon hallitus on jo ensimmäisessä budjettiriihessään päättänyt ratkaisuista, joilla Suomea lähdetään kääntämään ”kestävän kasvun” uralle. Suomennettuna pyrkimys tarkoittaa julkishallinnon talouden leikkauksia kerrannaisvaikutuksineen.
Hallitus käynnistää työllisyyttä ja kasvua vauhdittavia rakenteellisia uudistuksia, joiden myönteiset vaikutukset julkiseen talouteen näkyvät lähivuosina, hallitus uskoo.
Eläkeuudistuksen tavoitteena on ollut vuosien mittaan useita asioita. Vuoden 2017 eläkeuudistuksen tavoitteena oli työurien pidentäminen ja julkisen talouden ”kestävyysvajeen” pienentäminen.
Uudistuksella pyrittiin turvaamaan työeläkejärjestelmän rahoitus, riittävä eläketurva ja sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus.
Eläkeuudistus ei koskenut ennen 1. tammikuuta 2017 myönnettyjä eläkkeitä.
Vuonna 2005 toteutetun eläkeuudistuksen tavoitteena oli nostaa eläkeikää.
Uudistuksessa alinta eläkeikärajaa laskettiin 65 vuodesta 63 vuoteen. Samalla luotiin suurten ikäluokkien “superkarttumaksi” kutsuttu aiempaa runsaampi eläkekarttuma heille, jotka jatkoivat työntekoa 63 ikävuoden jälkeen.
Nämä uudistukset ovat virallisesti osa jatkuvaa pyrkimystä tasapainottaa työelämän ja eläkkeellä oloajan suhdetta, turvata riittävä eläketurva ja varmistaa julkisen talouden kestävyys.
Suomen eläkejärjestelmää kehitetään kolmikantaisesti valtion ja työmarkkinoiden keskusjärjestöjen yhteistyöllä.
Eläketurvakeskuksen mukaan työeläkejärjestelmän eläkevarat (lue: rahastojen varallisuus) laskivat vuoden 2022 aikana 16,4 miljardilla eurolla ollen vuoden lopussa 242,4 miljardia euroa. Eläkevarojen lasku johtui pääosin sijoitustappioista. Tarkkoja tietoja tulevista uudistuksista ei ole saatavilla, mutta on selvää, että eläkerahastojen hallinnointiin ja varojen käyttöön suunnitellaan muutoksia.
Eläkejärjestelmä on Suomessa pääosin rahoitettu palkansaajien ja työnantajien maksamilla eläkemaksuilla, ja nämä maksut käytetään suoraan eläkkeiden maksamiseen. Tämä on ns. “pay-as-you-go” -järjestelmä, jossa kulloinkin työssäkäyvä sukupolvi rahoittaa eläkkeellä olevien eläkkeet.
Eläkerahastojen rooli tässä järjestelmässä on monimutkaisempi. Vaikka ne eivät suoraan rahoita tulevia eläkkeitä, ne toimivat puskurina ja auttavat tasaamaan eläkemenoja eri sukupolvien välillä. Rahastot sijoittavat saamansa varat, ja näiden sijoitusten tuotot voivat auttaa rahoittamaan tarpeen tullen eläkkeitä.
On tärkeää ymmärtää, että eläkejärjestelmän rahoitus on monimutkainen prosessi, joka vaatii tasapainottelua nykyisten ja tulevien eläkkeensaajien tarpeiden välillä. Eläkerahastot ovat yksi osa tätä prosessia. Hallituksen tavoitteena on saavuttaa säästöjä valtuontalouteen eläkeuudistuuksella.
Se voi nykyisen, virallisen “tarinan” mukaan tarkoittaa sitä, että julkisen sektorin eläkkeitä alennetaan tai että valtion maksuosuutta eläkerahastoihin siihen vedoten kavennetaan.
Suhdanteista aiheutuva eläkerastojen tuoton tilapäinen aleneminen ei voi asiallisesti ottaen vaikuttaa eläkejärjestelmän toimintaan millään tavalla. Suomen järjestelmässä rahastot on perustettu juuri sitä varten, että eläkkeiden taso voidaan turvata vuosia eläkkeisiin kajoamatta.
Hallituksen pyrkimykset eläkejärjestelmän uudistamiseksi ovat poliittisia temppuja, joilla julkisen sektorin kuluja näennäisesti saataisiin alenemaan.
+++
Kari Arvola 
Jätä kommentti