Tiedän, että moni inhoaa sanaparia ”kognitiivinen dissonanssi”. Mutta se liittyy nyt tässä yhteydessä mielenterveyteen ja Ukrainan sotaan.
Kaikki varmaan tietävät, että tarkoitan Venäjän brutaalia hyökkäyssotaa rauhanomaisen naapurivaltion kimppuun.
Se kognitiivinen dissonanssi syntyy näin:
Olen asunut Saksassa, käynyt siellä usein ja katsellut aina 90-luvulta lähtien aika säännöllisesti Saksan televisiota satelliittikanavilta.
Erilaisissa ohjelmissa, varsinkin rikoksiin liittyvissä, syntyi käsitys, että Ukraina on paitsi poliittisen korruption läpitunkema, myös kaikkien mahdollisten rikosten ja monin tavoin järjestäytyneen rikollisuuden pesäpaikka.
Sen lonkerot ulottuivat ympäri Euroopan. Tämän lajin osaamisen skaala kattoi lähes kaikki rikollisen energian lajit lapsi-, ihmis- ja elinkaupasta talousrikoksiin, kirstykseeen, palkkamurhiin ja hienostuneeseen informaatioteknologian rikolliseen käyttöön. Asekauppa jäi tuossa monen muun lohkon ohella mainitsematta.
Nyt Venäjän brutaalin hyökkäyssodan ansiosta olen saanut oppia, että Ukraina onkin eurooppalaisten arvojen puolustaja ja läntisenä demokratiana vauhdilla matkalla Eurooopan unionin jäseneksi!
NATO:n jäsenlistalla maa on ollut 1990-luvulta lähtien. Ryssä vain on kätyreineen kyennyt hidastamaan tätä transatlanttisen yhdynnän orgasmia. Ja nyt vielä brutaali hyökkäyssota!
Tässä minä nyt sitten olen kognitiivisen dissonanssini kanssa.
Toisinaan Saksan telkkarista lipsahtaa jokin poliisisarja, jossa kaikki on vielä kohdallaan.
Mutta epäilemättä suuri joukko toimittajia tekee tekoälyjen tuella pitkää päivää siivottomuuksien poistamiseksi ja Ukrainan tosiolevaisuuden nostamiseksi näkyviin vanhojen harhaisten käsitysten hetteiköstä.
Minä jonotan kognitiivisen dissonanssini kanssa pääsyä psykiatrin pakeille.
Kari Arvola 
Vastaa